”Katsotaan, ketkä ihmiset ovat paikalla”. Lause oli sanottu napakasti, mutta positiiviseen sävyyn. Muistan miettineeni sanaa ”ihmiset”. Olin tullut treeneihin ja yleensä treeneissä ollaan anonyymejä, mutta tällä kertaa valmentaja katsoi, ketkä olivat paikalla. Tämä muutti hetkessä kaiken, ja ensin oudolta tuntuva käytäntö saikin aikaan sen, että ihmiset lähestyivät toisiaan helpommin treenin aikana ja alkoivat jutella spontaanisti.

Kyseessä oli toiminnallinen harjoittelu, jossa oltiin noin viiden hengen ryhmissä. Tällaisessa treenissä on oltava läsnä ja keskityttävä tekemiseen. Aivoille se on parasta mahdollista kognitiivista treeniä myös, koska jos ei keskity, niin tällaisen treenin tekeminen on mahdotonta. Valmentajan kysymyksellä oli iso vaikutus ryhmähenkeen ja tsemppiin, olimmehan yhdessä tekemässä harjoitusta, vaikka harjoittelimmekin yksilöinä. Mietin, että paikallaolokysymys oli jotenkin erityisen validi tässä ajassa. Ajassa, jossa tekoäly on tehnyt läpimurtoaan ja ihmisten väliset kohtaamiset ovat samalla vähentyneet.

Olemmeko ylipäätään aina läsnä, vaikka olemmekin ”paikalla”?

Olemme työmme ulkopuolella paljon muutakin kuin se, mitä meistä näkyy ulospäin työssä ollessamme. Voimme olla esimerkiksi vanhempia, sisaruksia, puolisoita, tukihenkilöitä ja kumppaneita. Kollegasi saattaa hoitaa pientä lastaan kotona aina työpäivän jälkeen, ja toinen taas käy teinin kanssa syvällisiä keskusteluja kotiintuloajoista. Joku saattaa kärsiä yksinäisyydestä, ja hänelle työyhteisöllä onkin valtava merkitys. Jollakin voi olla huolta sairastelevasta läheisestään, ja toinen taas hoitaa omien asioidensa ohella myös vanhempiensa asioita omaishoitajana toimien. Joku kollegoistasi opiskelee ehkä uutta tutkintoa, ja toinen on puolestaan löytänyt kutsumuksen vapaaehtoistyöstä. Tulemme hyvin erilaisista tilanteista, mutta työyhteisössä olemme kuitenkin yhtenäinen tiimi.

Ja meitä kaikkia yhdistää ihmisyys.

Työn ulkopuoliset tapahtumat ja asiat vaikuttavat meihin myös työssä ollessamme. Esimerkiksi yksityiselämän haasteet voivat näkyä meissä vaikkapa huonosti nukuttuina öinä tai väsymyksenä. Iloiset tapahtumat taas saatetaan huomata ilona ja nauruna työpaikan käytävillä. Me ihmiset emme yleensä pysty kytkemään vapaa-ajan asioita täysin pois mielestämme työssä ollessammekaan. Ja toisaalta miksi tarvitsisikaan, ne ovat osa elämää ja samalla osa meitä. Joskus on kuitenkin hyödyksi yrittää unohtaa mahdollinen haastava tilanne ja keskittyä vain työn flowhun - sillä voi olla parantavaa vaikutusta mielemme osalta. Ainakin yritämme parhaamme.

Nykyisin meidän on helppo kysyä tekoälyltä kaikenlaista ja AI onkin yksi ”työkavereistamme”. Tekoäly on aivan mainio esimerkiksi rutiinitehtävien automatisoinnissa, isojen tietomassojen analysoinnissa ja ennakoivassa suunnittelussa. Tekoäly perustaa päätöksensä dataan ja laskentatehoon, kun taas ihminen hyödyntää kontekstia, tunteita ja moraalista harkintaa. Tekoäly ei myöskään ihmisen tavoin innostu uudesta ideasta tai motivoidu kannustamisesta. Se ei myöskään käytä aikaa tunteiden pohtimiseen tai työpaikan ilmapiirin ongelmiin. Tekoälyltä voi kysyä tietysti neuvoa, mutta ihminen kykenee tulkitsemaan esimerkiksi tunteisiin vaikuttavia asioita syvällisemmin, koska edellä mainitut asiat vaikuttavat ihmisen toimintaan ja niillä on merkitystä. Ehkä parhaat oivallukset syntyvät kuitenkin edelleen ihmisten kanssa saman pöydän äärellä, vaikka prosessi onkin joskus hitaampi.

Meille ihmisille juuri yhteisöllisyyden rakentaminen ja sen ylläpitäminen ovat kultaakin kalliimpaa. Työyhteisöllisyys perustuu pitkälti siihen, että työhön liittyvät asiat sujuvat. Työssä yhteisöllisyyden rakentumista voivat auttaa esimerkiksi yhteiset kahvitauot, arkinen kuulumisten vaihtaminen työn lomassa tai yhdessä työskentely jaetun tavoitteen eteen. Yhteisöllisyys on tekijä, joka myös mahdollistaa yrityksen kasvun ja kehityksen.

Suomessa nyt syntyvällä lapsella on elinajanodotteen mukaan keskimäärin 30 000 päivää elämässään.

Kun tätä lukua alkaa ajatella niin samalla huomaa laittavansa arjen aivan uuteen perspektiiviin. Matematiikka taustalla kertoo, että nukumme tästä noin kolmasosan eli noin 10 000 päivää eli tästä jää valveillaolo aikaa noin 20 000 päivää. On tärkeää, että voimme tehdä myös niitä asioita, jotka tuovat iloa ja merkitystä elämään. Vietämme myös työssä aika ison osan ajastamme, joten ei ole samantekevää, miten toisiamme kohtelemme ja kuinka kohtaamme toisemme. Tämä laittaa uuden perspektiivin sille, kuinka huomioimme muita ihmisiä elämämme aikana ja mikä oikeastaan on merkitsevää, koska siinä yhdistyy ihmisyyden syvin olemus.

Meissä ihmisissä asuu myös syvempi viisaus, jonka ymmärtäminen vaatii välillä saman pöydän äärellä istumista. Mitä jos kaikki taika onkin meissä ihmisissä?

PS. Tämän artikkelin on kirjoittanut ihminen (ei tekoäly).

Wanda Pirinen
Manager, Wellbeing