Meillä ihmisillä on syntymästämme asti biologinen tarve hakea kontaktia ja tulla hyväksytyksi. Tämä ei ole vain opittua käytöstä, vaan se on ihmisen DNA:han ja evoluutioon ohjelmoitu selviytymismekanismi. Vastasyntynyt lapsi hakeutuu luonnostaan katsomaan ihmiskasvoja ja erityisesti silmiä. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve ei katoa mihinkään aikuisuudessammekaan, vaan se on erittäin tärkeää koko elämämme ajan.

Vaikka nykymaailma onkin täysin erilainen kuin kivikaudella, toimivat aivomme ja kehomme edelleenkin pitkälti samojen ”koodien” mukaisesti. Kun kohtaamme vaaran (esim. vihaisen koiran) kehomme alkaa tuottaa adrenaliinia, jolloin sykkeemme kohoaa ja voimme tarvittaessa juosta nopeammin. Tätä kutsutaan ”taistele- tai pakene”-reaktioksi. Tällainen reaktio voi aktivoitua meissä esimerkiksi psykologisen turvallisuuden rakoillessa tai konfliktitilanteessa.

Sosiaalisen hyväksynnän tarve taas toimii niin, että pyrimme usein osaksi ryhmää, koska pelkäämme hylätyksi tulemista. Ihmisen esi-isille savannilla yksin jääminen koitui usein kohtaloksi. Ihmisellä on siis perinnöllinen ja automatisoitu tapa reagoida ja käyttäytyä tilanteissa, jotka esi-isämme ovat kokeneet uhkaaviksi tai kriittisiksi. Nämä mekanismit ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana luonnonvalinnan seurauksena.

Voimme toimia tehokkaasti yksinkin ollessamme, mutta asioiden edistäminen yhdessä on meille luontaista ja hakeudumme usein toistemme seuraan. Joskus työtehtävä voi vaatia sellaista ymmärrystä, että joudumme kysymään kollegalta neuvoa. Toisen auttaminen parantaa hyvinvointiamme, sillä se lisää kokemusta työn merkityksellisyydestä, vahvistaa ammatillista itsetuntoa sekä suojaa myös osaltaan stressiltä. Auttamisessa on usein kyse myös myötätunnosta ja auttaja tarvitseekin kykyä asettua toisen asemaan.

Toisen auttaminen parantaa hyvinvointiamme, sillä se lisää kokemusta työn merkityksellisyydestä, vahvistaa ammatillista itsetuntoa sekä suojaa myös osaltaan stressiltä.

Aivomme vastaavat niin sanotusta sosiaalisesta älykkyydestä, joka on esimerkiksi tilannetajua oikeassa paikassa. Toisen auttaminen ja tukeminen vaativat aivoilta kognitiivista säätelyä, jotta osaamme tunnistaa erilaisia tilanteita. Joskus toisen ihmisen kuunteleminen voi olla parasta mahdollista emotionaalista tukea, vaikka emme aina siinä hetkessä osaakaan tulkita tilannetta näin.

Hermostomme rooli taas on huolehtia siitä kuinka auttamisen impulssi otetaan vastaan. Kun avun saaja ilmaisee kiitollisuuttaan, auttajan aivoissa käynnistyy niin sanottu hormonaalinen palkitsemisjärjestelmä. Tällöin aivomme tuottavat mielihyvähormoneja, dopamiinia ja oksitosiinia. Tästä seuraa meille hyvää oloa.

Me ihmiset teemme joskus virheitä ja erehdymme. Virheiden kautta myös opimme ja erehdykset saattavat synnyttää meissä jopa uudenlaisia ja aina vain parempia ideoita. Ellemme salli virheitä, emme myöskään kehity. Menestyneet yritykset tai tuotteet ovat ani harvoin syntyneet hetkessä - usein polku menestykseen ja uusiin innovaatioihin on kulkenut virheiden ja oppimisen kautta. Monesti menestykseen on tarvittu myös muiden apua, koska parhaat ajatukset syntyvät usein yhteistyössä.

Toisten auttaminen on yksi Murata Finlandin kulttuurietiketin teemoista, ja auttaminen on myös avaintekijä uusien ideoiden jalostumiselle. Tiedämme, että voimme vahvistaa työntekijätyytyväisyyttä sillä, että uskallamme pyytää ja tarjota apua. Asiakastyytyväisyyden näkökulmasta katsottuna innovaatiot tarkoittavat asiakkaillemme tarjottavia uusia teknisiä ideoita ja ratkaisuja, ja kyse on asiakkaidemme auttamisesta. Jotta voimme kehittää ja luoda uutta aktiivisesti, tarvitsemme toistemme tukea ja yhteistä ideoimista.

Jotta voimme kehittää ja luoda uutta aktiivisesti, tarvitsemme toistemme tukea ja yhteistä ideoimista.

On onni, että meillä on mahdollisuus oppia toinen toisiltamme joka päivä jotakin uutta. Työyhteisössä on tärkeää, että jaamme tietoa toistemme kanssa, autamme toisiamme ja arvostamme erilaista osaamistamme yhteisöllisyyttä vaalien. Yhteisöllisyys on voimavaramme tulevaisuuden kannalta ja tukee myös hyvinvointiamme. Yhdessä tekeminen vahvistaa yhteishenkeä, ja varmistaa, että jokainen voi tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Miten sinä olet auttanut työkaveria viimeisen kahden viikon aikana? Entä kuinka kollegasi on tarjonnut sinulle apuaan?

Wanda Pirinen
Manager, Wellbeing